Amblyopia ja hyperopia – kolikon kaksi puolta

20. elokuu 2016
Mikä on amblyopia?

Jotta lapselle kehittyisi hyvä näkö, aivojen on saatava kummastakin silmästä selkeitä, yhdenmukaisia kuvia. Tätä voivat kuitenkin haitata monenlaiset tekijät, jotka aiheuttavat pitkän ajan kuluessa sen, että lapsen kehittyvät aivot alkavat sivuuttaa heikommasta silmästä tulevaa signaalia ja suosia vahvempaa, dominoivaa silmää. Tällaista tilannetta nimitetään amblyopiaksi eli heikkonäköisyydeksi. Useimmiten amblyopia liitetään haritukseen, jossa silmien näköakselit eivät seuraa kohdetta samassa kulmassa, mutta se saattaa johtua myös silmien taittovioista. Amblyopian syynä on harvoin kaihi, sarveiskalvon arpi tai laiska silmäluomi.

Miten laiskaa silmää hoidetaan?

Amblyopian ensihoito on taittovirheen korjaaminen silmälaseilla. Dominoiva silmä voidaan myös peittää silmälapulla tai siihen voidaan käyttää atropiinia, jotta lapsi oppisi käyttämään heikompaa silmää. Joskus asiaan on kuitenkin puututtava kirurgisella toimenpiteellä: karsastus voidaan leikata, mutta operaatio on tarpeellinen myös kaihin ja laiskan silmäluomen korjaamiseksi. On selvää, että mitä varhaisemmin amblyopiaa aletaan hoitaa, sitä tehokkaampi hoito on ja vastaavasti näköhaitta lievempi.

Mikä on hyperopia?

Hyperopia on yleinen taittovirhe, joka tunnetaan myös kaukotaittoisuutena. Päinvastoin kuin likinäköisyyden kohdalla, kaukotaittoiset ihmiset näkevät etäällä sijaitsevat kohteet hyvin, mutta sen sijaan heillä on vaikeuksia lähellä sijaitsevien kohteiden kanssa. Hyperopian aiheuttaja on tilanne, jossa silmän sisään tuleva valo tarkentuu verkkokalvon taakse. Syynä voi olla liian litteä sarveiskalvo, silmän lyhyys tai näiden kahden yhteisvaikutus. Kaukotaittoisuus ei ole sairaus vaan pikemminkin silmän anatominen ominaisuus, joka vahvistuu iän myötä.

Vaikka kaikki lapset syntyvät kaukotaittoisina, vain pieni osa jää kaukotaittoisiksi ja tarvitsee korjaavia pluslaseja. Kaukotaittoinen lapsi voi valittaa epämukavuuden tunnetta, päänsärkyä ja silmäsärkyä ja on usein tunnistettavissa siitä, että hän ei jaksa keskittyä pitkiä aikoja piirtämiseen, lautapeleihin ja lukemiseen. Sen vuoksi lapsen näkö tulisikin tutkituttaa perusteellisesti kolmevuotiaana ja ehdottomasti myös ennen kouluun menoa, jotta mahdolliset oppimisvaikeudet voidaan ennakoida.